Olen aina ollut sitä mieltä, että monet suomalaiset joululaulut ovat aivan liian masentavia -niin sanoiltaan kuin säveleltäänkin.
Nyt päätin koota vihdoin teesin väitteeni tueksi. Selasin läpi joululaulukirjan ja poimin sen sisällöstä aidot, synkeimmät palat ja sovitin ne yhtä synkeään "Joulupuu on rakennettu" -säveleen. Sekös sopii mielialaltaan hyvin tähän syöpäpäiväkirjaan.
Laulakaa, tai itkekää ja laulakaa! Ja sitten mielialalääkettä päälle. :)

Synkiön Joululaulu

1.Järvet jäässä, maass' on hanki,
silmä sammui auringon.
Turhuuksien turhuus kaikki,
niin on turhaa touhu tää.

2. Häkki sulkee sirkuttajan,
vaiennut on vaikerrus.
Maailmamme on niin kylmä,
ankarat on aikamme.

3. Kylmin käymme sydämin me
viettoon Joulun murheisen.
On niin paljon riitaa, toinen
toistaan vastaan kapinoi.

4. Järven aalto jäätynyt, on
hanget korkeet nietokset.
Vuolahina silti virtaa
täällä vielä tuskan veet.

5. Äidillä on kyynelissä
silmät, oi, oi murhetta.
Sumentaapi säveliä
suru synkkä, ikävä.

6. Kademieltä, maiset mietteet,
verhon valkeen vankeina
unhoon vaipuvat miespolvet,
hankeen hukkuu lapsoset.

7. Lailla harhakuvan häipyy
elämä se hetken vain
kestää, maahan lankeaa
ja on niin synkkää, ikävää.

Lauloin pienenä myös:

Joulupuu on rakennettu
joulu on jo ovella.
Syöpälapset kuusen alla
hiljaa tekee kuolemaa.