Rölli-peikko alkaa taas nostaa päätään sängyn uumenista. Olipas taas hirveää, eikä vielä edes ohi... Hillitön pahoinvointilääkkeiden tykittäminen jeesasi sen verran, että mölyt pysyivät paremmin mahassa, mutta oksettamista touhu ei helpannut juuri lainkaan viime kertaan verrattuna. Ja oksettaminenhan tässä se pahin osa on, ei niinkään välttämättä oksentaminen. Sen jälkeen kun on edes hetken parempi olo.
No, mutta jos monsterit vaan riittävästi ottavat turpiinsa, niin tässä oli jo 1/4 sytostaateista. Kyllä ne loputkin kestetään, perkele! (Koetan kuvitella sytostaatit talonkorkuisiksi valtameren aalloiksi huuhtelemassa pahikset pois, vaikka veden mukana väkisin välillä menee jotain hyödyllistäkin, kuten rantasauna ja soutuvene.)
Neutrofiilit (erit. bakteeri- ja sienitauteja vastaan tappelevat valkosolut) ainakin jo ottivat jonkin verran köniinsä vajoamalla turvarajan alamaihin, joten nyt sitten pitää piikittää valkosolukasvutekijää hyödyllisten solujen kasvua innostamaan. Raju tauti vaatii rajut lääkkeet, mutta välillä kyllä tuppaa ahdistamaan kaikki olevat, tulevat ja mahdolliset haittavaikutukset... :-( Tukkaa muuten lähti tänään ekan kerran. Kohta olen humanoidiprinsessa.