Lääkärit on melkein aina myöhässä, kaikkihan sen tietää. Kerronpa oman näkökulmani siihen miksi näin on, käyttäen esimerkkinä erään nuoren ja vihreän terveyskeskuslääkärin (kutsuttakoon häntä häveläisyyssyistä tässä nimikirjaimilla L.H.) melko tavallista päivää.

-L.H.: Päivää vaan ja istumaan! Minkähänlaista vaivaa rouvalla on?

Voi ei. Nyt tuo mummeli kaivaa väskystään esille muistilistaa vaivoistaan. Huoh. Kymmenisen nimikettä näyttäisi olevan listassa. Tässä menee taas pitkään... Kello on vasta 10.20 ja myöhässä jo 25 minuuttia! Kahvitauko täytyy taas jättää pitämättä, muuten olen iltapäivästä liemessä. Loppupäivän listalla kaikki ajat ovat jo täynnä ja joukossa näkyy olevan ainakin mielenterveysasiaa ja työkykyarviota. Tsiisus... eikö niille koskaan voi varata kaksoisaikaa? Ei ventovieraasta eläkehakuisesta tai ensi kertaa masennuksen kanssa tulevasta ota selkoa vartissa! Ja miksi vanhoilla rouvilla onkaan aina niin monta vaatekertaa. Koetanpa uusia reseptinsä valmiiksi sillä välin kun kuoriutuu.
Taidan jättää lounaankin taas väliin. Sämpylää voinee haukkailla lausunnon sanelemisen lomassa, jos yrittää olla mussuttamatta liikaa konekirjoittajan harmiksi. Jos ei menisi vessaankaan, kyllähän päähän aina kusta mahtuu ja aikaa säästyisi!

-(kop-kop) Hoitaja ovenraossa: Onko sulla jo ne Virtasen reseptit valmiina? Se oottaa tosa luukulla.
-L.H.: Ei, hetkinen... (Rapinaa, hätäinen vilkaisu, että kaipa tuonkin rauhoittavan vielä tämän kerran uusii, vaikka ei oikein perustellulta vaikuta. Pistetään pienempi määrä ja Post-It lappu mukaan, että varaisi vastaanottoajan seuraavaa uusimista varten.) Tässä.
Kuten tavallista, uusittavia reseptejä on kunnon puntti ja puhelinajalla kolme ylimääräistä soitettavaa.

Ja se aamuinenkin äiti. Kehtaa varata ajan vain Joose-Petterille ja sitten tuleekin koko katraan kanssa "kyllähän sä äkkiä katot näiden muidenkin korvat ja uusit tän mun miehen reseptin". Mutta kuumeinen lapsi ei ole pelkkää korvaa! Päästä varpaisiin on aina tutkittava. Taaskaan en osannut pitää puoliani yrittäessäni olla "mukava" lääkäri...

-(kop-kop) Hoitaja taas ovenraossa: Järvinen tuli hakemaan sitä B-lausuntoa. Ainiin, ja unohdettiin sanoa, että kolmoshuoneen lääkärin lapset on taas sairaana, joten siirretään sen akuuttipotilaat sulle ylimääräisiksi.

-L.H.: (Great!) Ei ole valmis... pahoittele ja sano, että ensi viikoksi valmistuu. Eilinen toimistoaika meni sen ylimääräisenä tulleen pakkohoitoa tarvinneen mielenterveyspotilaan kanssa.

-L.H.: Rouva, aika on valitettavasti rientänyt niin, että täytyy palata loppuihin asioihin seuraavalla käynnillä.
-Potilas: Mutta kun ei tänne saa aikoja ikinä!
-L.H.: Niinpä niin... tiukassahan nuo ovat. No, näyttäkääpä nyt vielä sitä polvea...

Samaan aikaan viipeen kasvaessa ärtymyksen käry nousee odotusaulassa istuvien hiusrajasta ja luikertelee esimerkkilääkärimme sieraimiin ressiä lietsoen ...

Tämä oli siis yksi esimerkki siitä, miksi "lääkärit on aina myöhässä". Joku muu tietysti voi olla kanttiinissa hakkaamassa pajatsoa tai flirttailemassa vastaanottoavustajan kanssa. ;)
Työtä on vain välillä vaikea tehdä hyvin monessa paikassa vallitsevien vastaanottoaikojen puitteissa ja samalla olla ajoissa. Ja lääkärilläkin on oikeus syödä lounasta ja käydä vessassa!
Onneksi vastaanottotilanne sentään lähtee usein liikkeelle huomattavasti valoisammissa merkeissä, mikäli muistaa pahoitella myöhästymistä... Muutama potilas on jopa silloin heltynyt myötätuntoiseksi nuoren tohtorin kiirettä kohtaan! :)

P.S. Jäljellä olevien kärmikkäiden päivien laskurikin näyttää taas pojoa pienempää lukemaa: 5/7. Hurraa! Viimeinen kuuden shotin setti Neupogenejäkin käynnistyi tänään. Hurraa sillekin!