Rakkaan Emendini suosiollisella vaikutuksella jaksoin tämänpäiväisen sytopläjäyksen päätteeksi vielä pienelle uimapulahdukselle järveen! (Tajutonta olla näin hyvässä kunnossa. Ihanat tabut, rakastan teitä. Mutta kyllä se tahmakin sieltä vielä tulee...) Istuskeltiin sitten vielä tovi ilta-aurinkoisella rannalla lehdyköitä lueskellen. Seuralainen tuskastui siihen, että kun 3 hyttystä nahkastansa tappoi, 5 uutta istahti verenimentään. Minua sen sijaan ei rassannut ötökän ötökkä. Hyttiäiset varmaankin haistoivat metrien päähän minut myrkylliseksi ja vaaralliseksi, eivätkä edes yrittäneet imeä kohtalokasta vertani. ;-) Jotta löytyyhän näitä syövän hyviä puolia, kun tarpeeksi aikaa kuluu. ;-)