Nyt mulla alkaa taas "ne" päivät. Tiedättehän, väsyttää, vatsa kipuilee, olen huonolla tuulella, saatanpa kiukutellakin, ajoittain yököttää ja piätä koskoo. Ei siis PMS vaan, kemopäiväthän ne -tervehdin taasen sytopolin motorisoidusta laiskanlinnasta.
Ulkona on kaunista ja kuumaa. Voi kun sataisi kuin saavista tai olisi vähintään pilvistä ja kylmää. Kiukuttaisi vähemmän taas maata useampi päivä sängyssä. No, ei sentään taitaisi olla reilua kiusata koko lomiaan viettävää Suomea vain siksi, että meikäläistä harmittaa. Paistakoon siis arska.
Ehkä makuuhuoneen ikkunan päälle voisi kuitenkin ripustaa jonkun myrskyjulisteen...
Ja onhan tässä taas tankattu varastoon merellistä kesäterapiaa useampanakin päivänä. Ja mikä parasta, olen nyt kohtalaisen varmasti päässyt puolenvälin yli. Piikit kemoaamukammassa harvenevat harvenemistaan. :) Mummo pyrkii eespäin lumessa melko valoisalla mielialalla.
Neutrofiilivalkosolujen määrä tosin on pudonnut reippaasti edellisestä, vaikka onkin vielä viitealueella. Toivottavasti kasvutekijät vielä jaksavat piiskailla luuydintäni kunnon tuotantoon.
Sain myös jonkun ihoreaktion tippakäteen, jota sitten ihmeteltiin 3 hoitajan voimalla päätyen siihen tulokseen, että taitaa olla vaaraton juttu. Kotona surffailin netistä, että sopinee flare reactioon.
(Joskus, jos isompi määrä tiettyjä sytostaatteja pääsee vuotamaan kudokseen, voipi seurata laaja kudoskuolio ja sen päälle jopa amputaatio... Alkuoireet flaren kanssa ovat aika samanlaiset.)