Syövän harvoja hyviä puolia on se, että se on osaltaan tehnyt minusta armeliaamman omaa ruumistani kohtaan:
Olen ihan hyvä tällaisena.

Sairaudet ovat toisaalta myös muokanneet itse ruumistakin jättämällä siihen pysyvät ja osaksi näkyvät merkkinsä, eivätkä siten anna unohtaa itseään: arpia, sädehoitotatuointeja, ihon värjäytymiä. Ne näkee itse päivittäin ja ne muistuttavat sairauksista silloinkin, kuin peilin edessä hampaita harjatessa muuten olisi meditatiivisen hajamielisessä mielentilassa.

Ruumiini on kömpelö, mutta olen oppinut nauttimaan sen liikuttelusta hyötyliikunnan ja omaehtoisen, hauskan liikunnan puitteissa. En voi olla kaikessa hyvä, enkä saa sen antaa estää itseäni: Olen loppujen lopuksi ihan hyvä liikunnassakin, kunhan liikun siten kuin itse haluan, eikä kukaan ota aikaa, arvioi tai mittaa suoritustani.

Toisaalta olen siis sairauksien ansiosta leppynyt ulkomuodolleni, mutta toisaalta myös hyvin pettynyt ruumiiseeni, joka on järjestänyt minut pahaan pinteeseen jo kahdesti. Toivon, että tämän jälkeen tulisimme sopuisasti toimeen vanhuuteen asti.


Terve sielu sairaassa ruumiissa.
(Halusin, että avopuolisko ottaa minusta kaljuna taidekuvan samaan tyyliin kun Hesarin kuukausiliitteen sarjassa, jossa julkimot poseeraavat ja kertovat suhteestaan ruumiiseensa.)