Tänään on ollut hiukan matalapaineiset tunnelmat, koska sädehoito alkoi. Hoitajat ja minä silloin 5 vuotta sitten toivottelimme puolin ja toisin, että toivottavasti ei koskaan enää nähdä. Mutta sielläpä minä taas sädehoitokoneen alla pötköttelin. Tshernobylit jää meikäläisen tahdissa toiseksi...
Suhtautumiseni on kovasti ambivalenttia. Toisaalta, kun kerran jonkinlaista hotskininjätettä minussa vielä piileskelee, tuntuu siltä että mulle kaikki säteet nyt heti ettei se vaan uusi. Toisaalta taas en millään haluaisi niitä säteitä myöhäishaittavaikutusten pelossa.
Ja ihan lyhyen tähtäimenkin haittavaikutusskenaariot jurppivat. Jutustelin hoitajalle, että mukava kun saan niin pienen annoksen, että siinä ei varmaan hirveänkamalia haittavaikutuksiakaan ehdi saada. Hoitaja päräytti siihen rohkaisevasti, että "kyllä monet ovat tuollakin annoksella kauhean pahoinvoinnin kehittäneet, joten kai sulla on riittävästi pahoinvointilääkkeitä kotona". Ties mihin oksennuskeskukseni pystyykään, kun noin psyykataan!
Säteet tulevat henk. koht. arvioituna ikävän isolle alueellekin, kuten nahkaani piirretystä tussikuviosta näin. Jotenkin "involved field" kuulosti niin viattomalta.

Sädehoito ei antohetkellä teoreettisesti tunnu miltään. Mielen mahti on kuitenkin taas ihmeellinen. Heti kun alkoi kuulua summerin surinaa, tunsin myös jonkinlaista lievää kihelmöintiä ja kuumotusta ensin etupuolella ja sitten selkäpuolella kollimaattorin kierrettyä taakseni. Varmasti jos en kuulisi sitä summeria ja näkisi kollimaattorin asentoa, en myöskään tuntisi mitään. ;) Kuulostaa ihan sähköyliherkkyydeltä, joka sekin lienee hyvä esimerkki mielen mahdista.

Jotkut ihmisethän kokevat saavansa sähkömagneettisesta säteilystä erilaisia oireita, kuten väsymystä, huonovointisuutta ja nivelkipuja, laittavat rahojaan sähkömittareihin ja suojalevyihin ja pahimmillaan oireidensa takia muuttavat mummonmökkiin kynttilänvaloon.
Ongelmana vain on, että sähköyliherkiksi itsensä kokevat eivät pysty sokkoutetuissa koeoloissa erottamaan, koska ovat altistuneena sähkömagneettiselle säteilylle ja koska eivät! Oireita ja tuntemuksia ilmenee vain silloin, jos valo silmin nähtävästi palaa tai tietokone hurisee, ei silloin, jos sähkölaitteen päälläoloa ei voi normaaleilla aisteilla havaita. Myöskään mitään fysiologisia eroja ei vertailuhenkilöiden ja sähköyliherkkien välillä ole voitu havaita.

Oireita en kiellä, ne ovat kärsijälleen varmasti varsin ikävää todellisuutta, vaikka syynä tuskin sähkö onkaan. En myöskään missään tapauksessa sanoisi potilaalle, että "kuvittelet vaan, ei sua mikään vaivaa". Toisaalta uskoa tutkimusten perusteella olemattomaan syy-yhteyteenkään ei voi vahvistaa, joten kieli keskellä suuta siinä saisi näkemyksiään esittää. Tässä vuorovaikutus menee varmaan usein puihin, ja potilas kokee lääkärin kylmäksi ja ylimieliseksi teknokraatiksi. Näin riittää homeopaateilla ja antioksidanttiterapeuteilla taas asiakkaita...

Tietoisku sähköyliherkkyydestä löytyy täältä.