Monet uskovat, että stressi aiheuttaa syöpää. Itsekin olen jo muutaman kerran kuullut tutulta ihmiseltä varman päätelmän: "Et ole vaan päästänyt höyryjä tarpeeksi pihalle", tai "Kyllä tuo varmasti liiasta stressistä johtuu".
Nuoren terveyskeskuslääkärin jakkaralla oli toki ajoittain joltisenkin stressaavaa, mutta itse en ole aivan yhtä vakuuttunut tuosta yhteydestä. Surffailinkin mielenkiinnosta lääketieteellisen artikkelitietokanta Pubmedin syövereissä ja lueskelin, mitä aiheesta on tutkittu katsauksissa sanottu ja kun nyt kerran tuli surffailtua, niin tehdäänpä tähän pientä yhteenvetoa.

On kyllä todettu, että stressi aiheuttaa muutoksia tietyissä hormonitasoissa ja voi vaikuttaa elimistön puolustusjärjestelmäänkin. Kunnon todisteita siitä, että nämä muutokset aiheuttaisivat syöpää, ei kuitenkaan ole.

Eniten asiaa on tutkittu rintasyövän osalta ja saatu jopa täysin päinvastaisia tuloksia. Esimerkiksi suomalaiset kanssasisaret vaikuttaisivat saavan hiukan enemmän rintasyöpiä stressaantuneina, kun taas Juutinmaan naiset suorastaan hyötyvät stressissä: kun tanskatarta hiukan juoksutetaan oravanpyörässä, hän saa rintasyövän pienemmällä todennäköisyydellä, kuin leppoisasti elelevä maannaisensa. Ameriikan sairaanhoitajat puolestaan (ja se työ on varmana stressaavaa) eivät hetkahda ainakaan työstressistä suuntaan tai toiseen -rintasyöpiä sairastetaan kuten muutenkin. Eräässä tutkimuksessa puolestaan stressaavan elämäntapahtuman kokeneilla rintasyöpäpotilailla oli pienempi syövän uusimisen riski, kuin tasaista elämää viettäneillä.

Milloin yhteys on löydetykin, se on kuitenkin varsin heikko verrattuna selvästi tunnettuihin syöpäriskeihin, kuten elämäntapoihin, ikään tai perimään. Osaa tutkimuksista on myös kritisoitu menetelmällisistä heikkouksista, kuten pienistä otoksista tai siitä, että syöpäpotilailta on vasta diagnoosin jälkeen tiedusteltu, mahtoiko edeltävässä elämässä olla stressaavia tapahtumia. Totta maar tuolloin Viiru-kissan kuolemakin muistuu paremmin mieleen. Stressi voi myös johtaa epäterveellisiin elämäntapoihin (kuten tupakointiin), joiden varmuudella tiedetään aiheuttavan syöpää.

Stressinkin voi tietenkin määritellä monella eri tavalla. Sodassa tai sotavankina olemisen stressaavuudesta on kuitenkaan tuskin epäilystä. Toisen maailmansodan ja Korean sodan aikaisten, äärimmäisen vaikeissa oloissa koeteltujen sotavankien keskuudessa onkin tehty pitkiä seurantatutkimuksia: tapaturmaiset kuolemat, itsemurhat ja maksakirroosi olivat heidän joukossaan yleisempiä kuin muussa väestössä, mutta syöpätaudit eivät.

Eli, mitään kunnollista todistetta siitä, että stressi aiheuttaisi syöpää, ei ole. Jokin heikko yhteys asioilla tietenkin voi olla, mutta ei mitään sellaista, joka oikeuttaisi johtopäätökseen "sisko kuoli viime keväänä autokolarissa, siitä varmaan nyt johtuu rintasyöpäni". Myöskään itseään ei kannata syyllistää syövän saatuaan esim. siitä, että olisi painanut töitä liian innokkaasti parina edeltävänä vuotena. Eikä tuttavien kannata analysoida potilaan persoonallisuutta ja elämäntapaa syövän syyn löytämisen toivossa. Syyllistäminen stressaamisella ei tee potilasta sen iloisemmaksi.
Erään tutkimuksen mukaan myös syöpäpotilaat, jotka vakaasti uskoivat psyykkisiin tekijöihin taudin aihteuttajana olivat hermostuneempia ja vähemmän toiveikkaita kuin muut potilaat.

Stressaamattomuudella on tietysti muuten terveyshyötyjä ja leppoisa meinkinki parantaa luonnollisesti syöpäläisen elämänlaatua. Mutta niin paljon helpompi on valitettavasti sanoa "relaa", kun sitten pistää se käytäntöön...

Nykytiedon valossa otsikon väite on siis myytti. Stressi ei ole syövän syy. Mahdollinenkin yhteys olisi tutkimustiedon perusteella hyvin heikko vaikutukseltaan.

Muutama viite:
Lillberg K et al.  Am J Epidemiol. 2003 Mar 1;157(5):415-23.
E. S. Schernhammer et al.  Am. J. Epidemiol., December 1, 2004; 160(11): 1079 - 1086.
N. R. Nielsen et al. BMJ, September 10, 2005; 331(7516): 548.
Graham J et al. BMJ. 2002 Jun 15;324(7351):1420.
Keehn RJ. Epidemiol  1980; 111: 194-21