Ennen bloggaajaksi ryhtymistä, tiesin vain Richard Dawkinsin lanseeraamasta meemin käsitteestä. Hänen mukaansahan meemi on informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa.

Vasta vähän aikaa olen tiennyt että meemeily on myös suosittua aktiviteettia Blogistaniassa. Ja sehän on varsin näppärää, varsinkin silloin, jos bloggarin pää sattuu humisemaan tyhjyyttään siitä, mitä kirjoittaisi. ;)

Nyt olen aivan ensimmäiseksi meemikseni saanut Prognoosilta haasteen selvittää, mitä merkittävää syntymäpäivänäni on tapahtunut kautta vuosisatojen.

Heti alkuun täytyy valittaen todeta, että 5. kesäkuuta nousevat Jupiterit, väsyneet Vesimiehet ja Helsingin raitiovaunut ovat ilmeisesti yleensä aika epäsuotuisissa konfiguraatioissa. Kyseisenä päivänä ei nimittäin ole syntynyt oikeastaan ketään superjulkimoa. Tämän perusteella ei minustakaan kai sitten ole muuksi, kuin keskivertotallaajaksi -tai ehkä sentään salarakkaaksi? ;)

Muutama kiinnostava synttärikaima minullakin kuitenkin on.

Kotimaisia 1700-luvun miehiä on Johan Gadolin, joka oli kemisti, fyysikko ja mineralogi. Heppu onnistui löytämään alkuaine yttriumin vuonna 1794. Omaan alkuaineeseensa Gadolin ei nimeään saanut, mutta kuolemansa jälkeen hänen kunniakseen nimettiin alkuaine gadolinium. Hyvään seuraan on Johan-poika päässyt, sillä muut kolme ihmisen mukaan nimettyä alkuainetta ovat saaneet nimensä Röntgenin ja Einsteinin (ja jonkun venäläisen kaivoshepun) mukaan.

Yksi aikaansaapa nainenkin löytyy. 1853 päivänvalon näki Lucina Hagman, joka oli suomalaisen naisasialiikkeen pioneereja, kansanedustaja, kirjailija, koulunjohtaja ja perustipa joutessaan Marttaliitonkin.

Merkittävä henkilö on myös lastenkirjailija Richard Scarry. Omiin nuoruusvuosiini Mato Matala, Herra Possula ja Banaani-Toope ovat jättäneet lähtemättömän leimansa. (lausuttu nostalgiasta väräjävällä äänellä)

Kuolinpäivänä 5. kesäkuuta on vielä huomattavasti syntymäpäiviyttäkin tylsempi.

Ronald Reagan sentään on sentään silloin onnistunut potkaisemaan tyhjää. Muuten  vainaat ovat ihan ihme tyyppejä, kuten Epiphanus (Konstantinopolin patriarkka) ja Ludvig X Itsepäinen.

Keskivertoisuus jatkuu 5. kesäkuuta myös historiallisten tapahtumien osalta. Harmaahkosta massasta erottuvat sentään seuraavat tapahtumat:

1783 Montgolfierin veljekset esittelivät julkisesti kuumailmapallon. Ensimmäistä miehitettyä lentoa saatiin odottaa kuitenkin vielä saman vuoden marraskuulle.

1851 Harriet Beecher-Stowen orjuuden vastainen jatkokertomusromaani Setä Tuomon tupa alkoi ilmestyä sanomalehdessä. Myöhemmin kirjasta tuli raamatun jälkeen vuosisadan toiseksi myydyin kirja Amerikassa ja se auttoi kääntämään ihmisten mielipiteitä orjuutta vastaan.

1981 puolestaan Centres for Disease Control and Prevention raportoi ensimmäisistä tunnistetuista AIDS-tapauksista. Pitkälle on päästy tähän mennessä: arvellaan, että nykyisillä viruslääkkeillä elinajanodote olisi kutakuinkin normaali.
Mutta toisaalta, eivätpä ole nuo rohdot monenkaan saatavissa ja hihhulit vielä kehtaavat niissä surkeimmissa maissa paasata kondomeja vastaan ja tauti leviää, kuin.... AIDS. Että eipä toisaalta ole kovin pitkälle päästy. :(

En nyt haasta ketään yksittäistä ihmistä, mutta kaikki saavat mielenkiintonsa mukaan ottaa selvää, mitä syntymäpäivänään on tapahtunut. Wikipediahan sen näpsästi kertoo. :)

Toipumissaralla en valitettavasti etene ollenkaan niin nopeasti, kuin kuvittelin. Viikonloppu meni lämpöillessä. Käytin vähän väliä kuumemittaria suussa ja jännäsin, että meneekö 38 C:n maaginen sairaalaanlähtöraja rikki vai ei. (Onneksi ei).
Siinä sivussa päätä juili, mutta en tohtinut särkylääkettäkään ottaa, kun ne mokovat laskevat kuumetta, enkä halunnut vääristää mittauksiani. Syvään hengittäessä myöskin sattui ja vähän yskittikin.
Onneksi lämpö sitten siitä kuitenkin asettui taas. Jo lupaavasti orastanut ruokahalu on kuitenkin uudestaan aika lailla taantunut, vatsa on edelleen kipeänlainen, pulssi hakkaa ja aivan kuin henkeäkin ahdistelisi. Ajoin tänään pyörällä koulun kirjastoon opiskelemaan (kiltti tyttö) ja meinasin kuolla. Viime viikolla sama suoritus sai minut ainoastaan vuodeosastohoitoa vaativaan kuntoon.
Vainoharhainen mieli luonnollisesti jälleen pohtii, että onko tämä vaan pikku syysflunssaa vuodenajan vaihtumisen kunniaksi vai joko on bleomysiini-peikko tai doksorubisiini-demoni sössinyt verenkierto- ja hengityselimeni pilalle?

Missä myydään vainoharhaisuudenkumoamisjauhetta? Alkaa jo meinaan tympiä tämä paranoia...