Kuontalo on muutamassa päivässä harventunut säälittävän asteiseksi. Sisuskumi paistaa ja kauas. Lisäksi irtohiuksia on ollut joka paikassa rasittavuuteen asti. Tahmainen olo jatkuu edelleen, vaikka on jo taas eilistä parempi. Jatkuvasti kuitenkin kuvottaa hiukan.
Ajattelin, että nyt on tehtävä jotain radikaalia, että tahmaisuus hiukan helpottaisi ja niinpä (yleisen siisteydenkin nimissä) nappasin leikkuupuimurin ja huristelin lopun tukan pois vehjaksen alimmalla asetuksella. Ha-haa! Pois tieltä risut ja männynkävyt!
Ensivaikutelma ei ollut aivan toivottu: peilistä katsoi reippaan ja itsevarman tukkahurjastelijan sijasta karvaton apinanrääpäle. Tatuointejakaan ei ole vielä postista kuulunut. Huoh.