Hodgkin-rintamalta ei mitään uutta. Onneksi. Eilen olin labroilla, joissa ei ollut yhtään numeroa punaisella. Hemoglobiinikin oli ennätyskorkea 137, kuin itäsaksalaisella hiihtäjättärellä ikään. Kunhan vaan tulisi sitä lunta, niin näyttäisin kaikille miten hikilauta luistaa.

Tänään puolestaan käväisin tietokonetomografiassa, jossa myöskin oli vain sitä vanhaa minimaalista jätesuttua. Kiva! :) Työsuhde-etuihin kuului myös henkilökohtainen tulkintasessio kera radiologin. Juhlin iloista perhetapahtumaa varsin railakkaasti, eli päivystämällä.  

Surua on kuitenkin taas lähiympäristössä. Luulen, että lääketiede on väärässä sen suhteen, että syöpä ei olisi tarttuvaa. Kyllä se minusta vaan näyttää tarttuvan. Ystäväni 2-vuotias ihan enkelin näköinen pieni poika on saanut aivosyövän. Voiko mitään kohtuuttomampaa olla! :(