Laura-täti on taas pohtinut kemosaunan viipyilevissä jälkilöylyissä syöpäistä parisuhdehömppää, ja eriten sen terveen vastinkappaleen turhautumista.  

Aluksi kuitenkin ilouutinen meille, jotka eivät edelleenkään käsitä, kuinka puoliso ei millään meinaa taipua huolestuneisiin huokauksiin ja katkonaisiin yöuniin, vaan näyttää päällisin puolin painavan eteenpäin kuin sähköjänis ikään.
Michiganin yliopistossa nimittäin tutkailtiin syöpäisiä pariskuntia ja todettiin, että vastoin odotuksia puoliskon stressitasot olivat usein sukupuolesta riippumatta jopa itse potilaan tasoja korkeammat. Potilaat itse myös alkoivat rauhoittua 60 päivän kuluessa diagnoosista, toisin kuin puoliskot, joiden sopetutumisvaikeudet jatkuivat jopa vuoden. Joten rassaahan niitä sentään, eivät vain myönnä! ;)

Terveen osapuolen turhautumista käsitellään yleensä syöpäesitteissä lähinnä seuraavilta "korrekteilta" kanteilta:
-turhautuminen omiin rajallisiin kykyihin lohduttaa ja tukea
-turhautuminen siihen, ettei pysty vaikuttamaan sairauden ja asioiden kulkuun

Harvemmin sanotaan ihan suoraan, että puolisko turhautuu myös siihen, että omakin elämänsä tuntuu menevän sen toisen kyljessä välillä ihan vituralleen, vaikka terve onkin!

Kun toisella on flunssa, niin silloin on ihan söpöä kipaista hakemaan kioskilta kurkkupastillia, lämmittää mustaviinimarjamehua ja kääriä nuhanenää hellästi vilttiin.
Flunssa kestää kuitenkin vain joitakin päiviä, joten mikäpä siinä on romantisoidessa. Syövästä sensijaan on söpöilyt kaukana, kun viedään läpi rankkoja hoitoja kuukausikaupalla, kämppä haisee oksennukselta ja pitkään suunnitelmissa ollut Lapinreissu lykkääntyy taas hämärään tulevaisuuteen, puhumattakaan muiden tulevaisuudensuunnitelmien hämärtymisestä ja muuttumisesta epävarmoiksi.  

Seuraavanlaisiakin ajatuksia varmaan pyörii aina välillä terveiden osapuolten päissä:

- Olisipas kivaa rauhassa lukea nyt tätä kirjaa, mutta tuossa se tapittaa vieressä, huokailee ja kerjää huomiota! Mitä sille nyt taas sanoisi?!
- Kaveri kutsui pistäytymään töiden jälkeen. Heti perään pitää tulla kotoa tekstiviesti, että sillä on taas niin kauhea pahoinvointi ja vatsa kipeä. Pakkohan sinne on mennä vahtimaan...
- Huh. Olipas rankka päivä töissä. Tänään voisi tehdä jotakin kivaa relatakseen. Mutta puolisko kyhjöttääkin sohvannurkassa punaiset silmät turvonneena. Kokeilen kaikki lohdutukset, sairaalaclowneriat ja silitykset, mutta sitä vaan paruttaa, oksettaa ja mikkään ei huvita. Huoh... Se siitä kivasta illasta. Täällä taas kökötetään neljän seinän sisällä nukkumaanmenoaikaan asti.
-Aargh! Ärrrsyttää! Ei ole aikaa kavereille tai harrastuksille! Kaikki on vaan sitä saatanan syöpäsuota mihin suuntaan katsookin!

Laura-täti onkin pohtinut asiaa näin:
Tunnistakoon ja hyväksyköön siippa tunteensa. Totta munassa teitä  turhauttaa ja ärsyttää!

Syöpäläisenkin pitää hyväksyä, että siippa turhautuu, vaikka toisen negaatiot pyhää marttyyriuttamme kohtaan saattavat äkkipäätään tuntua itsekkäiltä. Kyllä sitä takuulla itsekin turhautuisi, vaikka minkälaiseksi laupeaksi  ja sietokykyiseksi äiti Teresaksi itseänsä tällä hetkellä luulisikaan. Ja kun terve on pahalla tuulella ja ehkäpä joskus rähähtääkin, niin pitää muistaa, että ei se juuri sille tautiselle ole vihainen, vaan syövälle ja tilanteelle ylipäätään.

Toivon mukaan siipakkeet keksivät kuitenkin muita kohteita turhautumisen purkuun, kuin sen sairaan. Hakatkaa vaikka halkoja, mattoja tai ottakaa osaa mutapainiturnaukseen! Lähettäkää sairas vanhempiensa hoivattavaksi vähäksi aikaa ja laittakaa sillä välin voimakkaanhajuista ja villinmakuista ruokaa (jota ei sen toisen pahoinvoinnin takia ole voinut kuukausiin edes ajatella), harrastakaa liikuntaa ja tavatkaa kavereita. Äriskää niille kavereille ja omille sukulaisillenne, että onpas tyhmää! Sitten kun sairas taas palaa, jaksanette sitä huomattavasti paremmin.

Oikein jossain yliopistossa on nimittäin tutkittu, että puolison kritiikki syöpäpotilasta kohtaan aiheuttaa potilaassa mielialan laskua ja turvautumista vältteleviin selviytymisstrategioihin. (Äläpäs ihmettä! Varmaan asialla on se sama yliopisto, jossa on tutkittu, että kadunpuoleiset asunnot ovat pihanpuoleisia meluisampia, ja että sudenkorennot pitävät pidemmän sulattelutauon ison hyönteisen popsittuaan, kuin pienen.)
Joten hyväksi on kaikille, jos terveet elävät muutakin kuin syöpää, pitävät itsestään tarpeeksi huolta ja purkavat frustraatioitaan jossakin, että jaksavat sitten taas tovin olla meille kilttejä. Kyllä mekin teitä sitten siitä palkitaan, kun vaan voinniltamme jaksetaan... :)

P.S. Kärmikkäiden päivien jatkumo riittää vanhojen merkkien mukaan enää huomisiltaan ja Neupogenejakin on pistettävänä enää kaksi! Jee!