Lueskelinpa lehdykäistä, jossa oli tarinaa lääketieteellisten eläinkokeiden lopettamista vaativista eläinaktivisteista, jotka kunnostautuvat mm. lääketehtaiden pomojen autonrenkaisiin kohdistuvilla veitseniskuilla.

Minäkin pidän eläimistä. Pidän myös ihmisistä. Uskon, että ihmisellä on oikeus syödä eläinperäistä ravintoa jo aivan biologiselta kannalta. Tuotantoeläimien olot olisi kuitenkin saatava mahdollisimman eläimellisiksi. Myönnän kyllä, että itsekin voisin edistää asiaa enemmän kuin vain ostamalla vapaita tai luomumunia...

Sen sijaan vuohien heittely kirkontornista reipashenkisen perinteen nimissä, härkien tappaminen pelkästään typerän väkijoukon riemastuttamiseksi, kettujen lahtaaminen sunnuntaihuvina ja minkkiturkkiin pukeutuminen ovat senkaltaista eläinten riistoa, joka pitää kieltää. Tyhjäksi vain matadorien autongummit! ;-)

Kosmetiikan testaamisen kanssa on sama juttu. En halua, että enää yksikään kani kärsii ja sokeutuu sen takia, että minä saan jopa 52% säihkyvämmät ripset. Vaikka taitavatpa lähes kaikki nykyiset kosmeettiset aineet olla jossain vaiheessa olleet kanin silmää karvastelemassa. :-(

Lääketieteelliset eläinkokeet ovat toinen asia. Toki niitä kuuluu tehdä aiheuttaen eläimille mahdollisimman vähän kärsimystä ja vain välttämättömissä tilanteissa, joissa vaihtoehtoisia tiedonhankintamenetelmiä ei ole. Tutkimustyötä eläimettömien vaihtoehtojen kehittämiseksi tulee luonnollisesti myös tehdä.
Mielestäni ihmisillä on kuitenkin oikeus pyrkiä auttamaan itseään sairauksia vastaan, jopa (valitettavasti) hiirulaisten kustannuksella. Minulle lääketieteelliset eläinkokeet ovat siis välttämätön paha tiedon hankkimiseksi, kun parempaakaan koemallia ei toistaiseksi ole tarjolla. Aion taas jäädä henkiin ja olen pahoillani niiden eläväisten puolesta, jotka ovat minunkin hoitojeni kehittämiseksi kärsineet. Silti koen olevani sen arvoinen.

Kiinnostaisipa myös tietää, kuinka moni lääketieteellisiä eläinkokeita vastustava aktivisti seisoisi tosipaikan tullen vaatimustensa takana ja todella sitten kieltäytyisi eläinkokeiden avulla kehitellyistä hoidoista? Helppohan se on terveenä sanoa, että veli Rotan henki on yhtä arvokas kuin minun, mutta nyt puhutaankin aikuisten oikeesti. Tahtoisinpa nähdä kuinka moni pysyisi lestissään vaikka leukemian iskiessä ja kuolisi tyynesti periaatteidensa vuoksi?
Ehkä Pentti Linkola. Mutta Linkola onkin kova jätkä, jonka mielestä kai meikäläisenkin olisi pitänyt elinkelvottomana yksilönä siivoutua pois perimäainesta huonontamasta jo aikapäiviä sitten. Pointtinsa tuossakin. Olen elävä esimerkki lääketieteen pyristelystä luonnonvalintaa vastaan. Väkisinhän ihmiskunnan geneettinen materiaali huononee, kun tämmöisiä hyysätään!

Mitähän lääketieteellisiä kokeita vastustavat tykönänsä pohtivat? Päädyin Vegaaniliiton sivuille ja luin sieltä yhden aihetta käsittelevän artikkelin. Turhauduin sen lukemisesta niin paljon, että en jaksanut lukea enempää. Huh, mitä argumentteja?!? Jos periaate vain olisikin jämptisti se, että kaikki eliöt ovat tasa-arvoisia -mikäpä siinä. Periaatteet on periaatteita. Lukemassani kannanotossa perustelut tiivistetään kuitenkin jotakuinkin tähän tapaan:

Nykyinen lääketiede käyttää eläinkokeita ainoastaan siksi, että nykyiset ihmiset ovat korottaneet itsensä itsekkääksi luonnon kruunuksi.

Lääketiede yrittää lisätä ihmiskunnan tietomäärää elimistön toiminnasta, sairauksista ja siitä kuinka parantaa niitä. Eläinkokeita parempaakaan apuvälinettä tiedon hankkimiseksi ei vain usein ole. Kivikaudella vallitsi animistinen ja läheinen suhde luontoon, mutta syyt siihen, miksi kivikaudella ei tehty lääketieteellisiä elinkokeita, löytynevät aivan muualta... ;-)

Ennen lääkinnässä kunnioitettiin -älä tee vahinkoa- periaatetta ja koettiin ykseyttä muun luonnon kanssa.

"Älä tee vahinkoa" periaatteen voimassaolo on kyseenalainen miettiessä vanhojen hyvien aikojen hoitoja ennen nykyisiä tehon vahvistavia ja myrkyllisyyden poissulkevia tutkimuksia: arsenikkia nappailtiin vaivaan kuin vaivaan ja sen päälle valutettiin pois pahaa verta, ja joskus potilas jopa selvisi hoidosta huolimatta. Varsin riskaabeleja aineksia käytetään myös luonnonparantajien riveissä. Monien mielestä kaikki mikä tulee luonnosta on hyvää, puhdasta ja terveellistä verrattuna "synteettisiin" valmisteisiin, joten ei ole huolissaan myrkytyksestä. Niinpä niin, ovathan vanhat kunnon luonnontuotteet -kielonmarjat ja kyyn myrkkykin- erittäin terveellisiä ja virkistäviä! 
Mieluummin otan lääkettä, josta tiedän että joku on edes yrittänyt varmistaa sen tehon ja sulkea pois mahdollisuuden, että maksa pimahtaa tai silmät sokeutuvat justiinsa.
Toisaalta jotkut tropit eivät mitään turvallisuuskokeita tarvitsekaan: homeopaattisten valmisteiden turvallisuus on selvä kuin pläkki -pisara mitä tahansa ainetta valtamerellisessä vettä ei voi olla myrkyllistä! ;-)

Lääketieteen ratkaisevat edistysaskeleet eivät ole eläinkokeiden, vaan vain parantuneen hygienian ja ravinnon ansiota.  

Toki hygienia ja ravitsemuksen paraneminen ovat erittäin merkittäviä asioita, mutta otetaanpa esimerkkinä polio -halvauksia aiheuttava virustauti. Nimenomaan eläinkokeiden avulla selvitettiin sairauden luonne ja onnistuttiin kehittämään tehokas rokote, jonka avulla tauti on nykyään lähes hävitetty maapallolta
Mutta ehkä polion hävittäminen sitten ei ole riittävän "ratkaiseva edistysaskel".

"Kaikki muut tunnetut parantamisjärjestelmät" tajuavat olla käyttämättä eläinkokeita, koska säilyttävät ajatuksen eliökunnan ykseydestä ja psyykkisen ja fyysisen tasapainon sekä sielun merkityksestä sairauksien synnylle.

No, kysynpä sitten monikos näistä muista parantamisjärjestelmistä oikeasti parantaa sellaisia sairauksia, joiden taustalla sielun liikkeet vaikuttavat vähempi? Eipä taida olla kuppauksesta, kiviterapiasta ja reikistä hra Hodgkininkaan pään menoksi, joka myös välittää erityisen vähän siitä, onko mieli tasapainossa vai ei.

Ja kyllähän lääketiede tiedostaa mielen ja ruumiin vahvan yhteyden toisiinsa. Monenlaiset fyysisesti ilmenevät oireet ja sairaudet ovat yhdeydessä lanttupuolen tapahtumiin. Näissä monilla pääasiassa psyyken kautta vaikuttavilla hoidoilla on selvä jalansija.

Eläinkokeiden turhuuden osoittaa se, että vaikka niitä on tehty iät ja ajat, varsinainen läpimurto esim. syövän voittamisessa on vielä saavuttamatta.

Mikäs perustelu tuo sitten on? Syöpähoitoja ei ilmeisesti pitäisi siis edes yrittää kehitellä vain siksi, että se on vaikeaa. Jos lääketiede ei olisi yrittänyt (ja käyttänyt eläinkokeita siinä samalla) 100% syöpäpotilaista saisi rauhassa kuolla tautiinsa siemaillen kuolinvuoteellaan rentouttavaa yrttiteetä. Nyt sentään jo puolet paranee!

Tämän jälkeen kirjoitus jatkaa, että eipä tuo oikeastaan mitään haittaakaan, kun usein syöpä on vältettävissä kasvisruualla ja kohtuullisella elämäntavalla.

Ai, kiitos vaan taas syyllistämisestä! Vaikka elintavoilla onkin moniin syöpiin enemmän tai vähemmän vahvoja yhteyksiä, niin eipä tuo valitettavasti aivan niin suoraviivaista ole.

Eläinkokeiden turhuutta perustellaan seuraavaksi sillä, että koska ihmisten ja eläinten välillä on fysiologisia ja aineenvaihdunnallisia eroja ja koska keskeisiä tekijöitä (psyykkisiä, henkisiä ja sielullisia) sairauden synnyssä ei voida ottaa huomioon, eivät kokeet ole mielekkäitä.

Tottakai ihmisten ja eläinten välillä on eroja. Ja välillä ne johtavat ongelmiin ja virhepäätelmiin. Mutta milläpä muullakaan kokonaista ihmistä toistaiseksi mallintaisi edes suurin piirtein ihmisiä uhraamatta? Sielun liikkeet taas esim. ystävämme syövän kanssa ovat nykykäsityksen mukaan niin pienessä tai olemattomassa roolissa (syöpä ei tule stressistä eikä parane optimismilla), että niiden huomioiminen on kiinnostavaa, mutta usein toissijaista. Sitäpaitsi, mielenliikkeiden vaikutusta voidaan kyllä tutkia ihmisillä itsellään. 

Ärr. Tulipas taas pikää vuodatusta.

P.S. Minua harmittaa aina, kun puhutaan koululääketieteestä vs. muut mahdolliset luonnon-, kiinalaiset-, homeopaattiset jne. lääketieteet.
Tiede tarkoittaa systemaattista tietoa, joka on saavutettu kokeiden, havainnoinnin ja tutkimuksen keinoin tai tällaisen tiedon saavuttamiseksi käytettävää metodologiaa. Mihinkään, joka ei näitä periaatteita noudata, ei voi käyttää sanaa (lääke)tiede. Minulle on olemassa lääketiede, johon ei tarvitse lisätä mitään arvottavia etuliitteitä ja sen ulkopuolella levittäytyvät humpuukin ja puoskaroinnin valottomat suot. Puoskaroinninkin puolelta mikä tahansa tieteen keinoin saavutettu tieto on kuitenkin tervetullutta lääketieteen osaksi. Sitä vain on niin vähän...

Joo, joo... lääkärit on töykeitä ja omahyväisiä eikä tajua ihmistä kokonaisuutena eikä me tietenkään tiedetä ja osata kaikkea ja Borneon viidakossa saatetaan tuntea montakin hyödyllistä yrttiä ja Ossi-eno eli terveenä 99-vuotiaaksi koska(?) söi joka päivä kourallisen täydenkuun aikaan vasemmalla kädellä kerättyjä ratamonlehtiä! (Hengästyin.)
Mutta se ei muuta asiaa. Tiede on tiedettä ja ne opit, jotka eivät hanki sisältöään tieteellisin menetelmin ovat uskomuksia ja humpuukia! Me edes yritetään, jumaliste.