Eilen lähdimme Ruskaristeilylle -ja muistorikas laivamatka siitä tulikin. Paatti hajosi jo Aurajoen suulle päästyä ja lysti peruuntui. Hyvä sinänsä, eilen ilma oli koko päivän surkean sateinen eikä merellä olisi ollut hääviä.
Sateen pitimiksi kävimme "kaksi leffaa yhden hinnalla" -alennuskupongin innoittamina vuokraamossa. Ajattelin, että koska syövästä on nyt jo viikko, niin siippa saa vihdoin taas vuoron valita DVD:t -olen terve ja kestän mitä vaan!
(Vai onko joku joskus muka saanut valita leffoja vain sillä perusteella, että on hanurissa paise? Ei takuulla. Mutta tyhmää on tämäkin, eikä edes yhtään hienoa... Anna mun kaikki kestää!)

No, hyvinpä poika ellut valitsi, tyylilleen uskollisena. Ensin katsottiin Oscareillakin kunnostautunut nyrkkeilyraina "Million Dollar Baby", jota puolisko väitti kivenkovaan luulleensa harmittomaksi "tyttö tyrmää kaikki kehässä ja ostaa palkintorahoilla ranchin" -elokuvaksi.
Leffa osoittautui hyväksi, mutta perin synkeäksi teemalla "kolmekymppinen nainen katkoo selkärankansa, halvaantuu kaulasta alaspäin ja henkien taiston jälkeen saa valmentajansa ylipuhuttua irroittamaan respiraattoriletkun".
En muista pahemmin elokuville itkeneeni, mutta nyt vollotin vuolaasti. Varmaankin kyllä enemmän surren itseäni ja omia pelkojani. Mutta siitä kuopasta en enää ennen nukkumaanmenoa noussut.
Sen toisen leffan "nuori tyttö vastustaa natseja, joutuu kidutettavaksi ja sitten tapetaan" taidan siirtää hiukan tuonnemmaksi.
Laura-tädin vihje onkin: viikko syövästä kannattaa vielä despotoida ja vaatia komediaa. ;)