Hyvä herra Hodgkin,

Olemme tunteneet toisemme ja asuneet saman päänahan allakin jo hyvän tovin. Mielestäni olisikin nyt tarpeellista keskustella hiukan tulevaisuudesta.
Olen mielestäni huolehtinut asianmukaisesti ravitsemus- ja lämmityspalveluista, ynnä lukuisista muista vuokraemännän velvollisuuksista. Te puolestanne, vaikka jollakin tasolla olette ehkä mielenkiintoinenkin vieras, olette oikeastaan melkoisen rasittavaa seuraa. Varsinkin vuokrasopimuksenne meneillään oleva irtisanomisaika on ollut vuokranantajaosapuolelle suhteellisen koetteleva, eikä vielä millään muotoa edes ohitse.

Teistä maanvaivoista on yleisesti vallalla käsitys, että olette jopa jonkinlaisia eksperttejä kallonkutistuksen jalolla saralla. Sanotaanhan vaikkapa "mikä ei tapa, se vahvistaa" ja "kärsimys jalostaa". Toistaiseksi panoksenne luonteeni koulimisessa on vaikuttanut kuitenkin peräti ala-arvoiselta.
Mielestäni voisittekin vähitellen alkaa korvata minulle vaivaannäköäni, jotta puntit olisivat tasan silloin, kun joudutte tästä tomumajasta irtautumaan.

Ensimmäisenä tulisi mieleen muutama henkilökohtainen ominaisuus, josta mielelläni pääsisin avullanne eroon.

Jos haluatte ensin verrytellä ja aloittaa jostakin kevyestä, voisin mielelläni oppia sietämään hämähäkkejä. Aamusella minut yllätti kahdeksankoipinen ystävämme lavuaarin reunalla ja sitä peljästyin aivan kuten entisaikoina. Olisi suotavaa, että teidänlaistanne sietämään joutuvan ei tarvitsisi enää viattoman luontokappaleen edessä tuntea puistatusta.
Heinäkuun alusta alkaen odotankin pystyväni ottamaan hämähäkin päättäväiseen myötäotteeseen ja kuljettamaan sen takaisin luonnon helmaan nykyisen, silmittömän shampoopullo/vesisuihku -ajojahdin sijasta (jossa hämähäkin henkikin valitettavasti jouduttiin uhraamaan).  

Kunhan tästä harjoitustehtävästä olette suoriutunut, voinemme lisätä kierroksia ja siirtyä kunnon luonnevikoihin.

Ajoittain rasittaviinkin mittasuhteisiin yltyvä perfektionismi ja kyvyttömyys sietää kritiikkiä, niin itsen kuin muidenkaan taholta, on varjostanut vaellustani vuosia.
Vaikka toivoakseni olenkin puhtaan objektiivisesti aika hyvä ihmiseksi, niin sisäinen kilvoitteluni saa välillä epämiellyttäviä mittasuhteita. Olisi huomattavasti helpompaa, jos voisin hyväksyä keskinkertaisuuteni niillä elämän aloilla, joilla minulle ei ole lahjoja enempää suotu, iloita niistä joissa olen lahjakkaampi, ja hyväksyä sen, että Nobelin palkinto lääketieteessä saattaa mennä minulta sivu suun jopa ilman lahjontaa ja tuomaripeliä.

Joskus (luonnollisesti hyvin harvoin) saatan myös olla väärässä ja ehkäpä vaatia opastusta tai ojennustakin joltakulta. Jokapäiväistä elämää helpottaisikin suuresti, mikäli voisin -jos ei nyt aivan stoalaisesti- niin kuitenkin hyvänlaisella tyyneydellä vastaanottaa hyväätarkoittavat ohejeistukset ilman sisäistä (ja välillä ulkoistakin) kihinää, märehtimistä, puolustelua ja selittelyä. 

Näiden jälkimmäisten ongelmien suuremman mittasuhteen vuoksi annan teille runsaasti aikaa ja odotan tuloksia vasta syyskuun loppupuolella.  

Yhteistyöterveisin,
Vuokraemäntänne