Hyvä herra Hodgkin,
Olemme tunteneet toisemme ja asuneet
saman päänahan allakin jo hyvän tovin. Mielestäni olisikin nyt
tarpeellista keskustella hiukan tulevaisuudesta.
Olen mielestäni
huolehtinut asianmukaisesti ravitsemus- ja lämmityspalveluista, ynnä
lukuisista muista vuokraemännän velvollisuuksista. Te puolestanne,
vaikka jollakin tasolla olette ehkä mielenkiintoinenkin vieras, olette
oikeastaan melkoisen rasittavaa seuraa. Varsinkin vuokrasopimuksenne
meneillään oleva irtisanomisaika on ollut vuokranantajaosapuolelle
suhteellisen koetteleva, eikä vielä millään muotoa edes ohitse.
Teistä maanvaivoista on yleisesti vallalla käsitys, että olette jopa
jonkinlaisia eksperttejä kallonkutistuksen jalolla saralla. Sanotaanhan
vaikkapa "mikä ei tapa, se vahvistaa" ja "kärsimys jalostaa".
Toistaiseksi panoksenne luonteeni koulimisessa on vaikuttanut kuitenkin
peräti ala-arvoiselta.
Mielestäni voisittekin vähitellen alkaa
korvata minulle vaivaannäköäni, jotta puntit olisivat tasan silloin,
kun joudutte tästä tomumajasta irtautumaan.
Ensimmäisenä tulisi mieleen muutama henkilökohtainen ominaisuus, josta mielelläni pääsisin avullanne eroon.
Jos haluatte ensin verrytellä ja aloittaa jostakin kevyestä, voisin
mielelläni oppia sietämään hämähäkkejä. Aamusella minut yllätti
kahdeksankoipinen ystävämme lavuaarin reunalla ja sitä peljästyin aivan
kuten entisaikoina. Olisi suotavaa, että teidänlaistanne sietämään
joutuvan ei tarvitsisi enää viattoman luontokappaleen edessä tuntea
puistatusta.
Heinäkuun alusta alkaen odotankin pystyväni ottamaan
hämähäkin päättäväiseen myötäotteeseen ja kuljettamaan sen takaisin
luonnon helmaan nykyisen, silmittömän shampoopullo/vesisuihku
-ajojahdin sijasta (jossa hämähäkin henkikin valitettavasti jouduttiin
uhraamaan).
Kunhan tästä harjoitustehtävästä olette suoriutunut, voinemme lisätä kierroksia ja siirtyä kunnon luonnevikoihin.
Ajoittain rasittaviinkin mittasuhteisiin yltyvä perfektionismi ja
kyvyttömyys sietää kritiikkiä, niin itsen kuin muidenkaan taholta, on
varjostanut vaellustani vuosia.
Vaikka toivoakseni olenkin
puhtaan objektiivisesti aika hyvä ihmiseksi, niin sisäinen
kilvoitteluni saa välillä epämiellyttäviä mittasuhteita. Olisi
huomattavasti helpompaa, jos voisin hyväksyä keskinkertaisuuteni niillä
elämän aloilla, joilla minulle ei ole lahjoja enempää suotu, iloita
niistä joissa olen lahjakkaampi, ja hyväksyä sen, että Nobelin palkinto
lääketieteessä saattaa mennä minulta sivu suun jopa ilman lahjontaa ja
tuomaripeliä.
Joskus (luonnollisesti hyvin harvoin) saatan
myös olla väärässä ja ehkäpä vaatia opastusta tai ojennustakin
joltakulta. Jokapäiväistä elämää helpottaisikin suuresti, mikäli voisin
-jos ei nyt aivan stoalaisesti- niin kuitenkin hyvänlaisella
tyyneydellä vastaanottaa hyväätarkoittavat ohejeistukset ilman sisäistä
(ja välillä ulkoistakin) kihinää, märehtimistä, puolustelua ja
selittelyä.
Näiden jälkimmäisten ongelmien suuremman
mittasuhteen vuoksi annan teille runsaasti aikaa ja odotan tuloksia
vasta syyskuun loppupuolella.
Yhteistyöterveisin,
Vuokraemäntänne
keskiviikko, 14. kesäkuu 2006
Kommentit