En taida olla esimerkillisen hyvä ihminen, mutta enpä järin pahakaan. Tuskin kahden syövän edestä ainakaan.
Mutta tiedänpä ihmisiä, jotka ovat kaikesta päätellen oikeasti hyviä ihmisiä: auttavaisia niin ammatissaan kuin vapaa-aikanaankin ja kaikin puolin nuhteettomia ja iloa ympärilleen levittäviä kansalaisia. Ehkäpä nämä hyvät ihmiset ovat vielä hartaita kristittyjäkin. Silti piiska sivaltaa heitä oikealta ja vasemmalta.

Olin eilen illalla varsin pahalla tuulella tämän epäoikeudenmukaisuuden ja näiden ihmisten vuoksi, ja toistin itseäni suorittamalla sukupolvia toisensa jälkeen rassannutta teologissävytteistä pohdintaa ikuisuuskysymyksestä "Miksi Jumala antaisi pahoja asioita tapahtua hyville ihmisille?" samalla, kun moni nilkki porskuttaa eteenpäin elämässä täysin vailla suurempaa vastoinkäymistä kuin sateiset ilmat.

Jos kristinuskon Jumala olisi olemassa, en yhtään ihmettele, miksi minä olen saanut kaksi syöpää. Fair enough tämmöiselle pakanalle.
Sen sijaan sitä en ymmärrä, miksi tämä Jumala antaisi häneen syvästi uskovien, hurskaiden ja hyvien ihmisten, jotka ovat nöyrästi rukoilleet paranemista, kuolla syöpään?

Tähän tietysti voi vastata monella (minun korvaani syöpäsammakolta kalskahtavalla lausekkeella, kuten:
Herra antoi, herra otti. Kiitetty olkoon herran nimi.
Herran tiet ovat tutkimattomat.
Kaikki on Jumalan käsissä.
Tapahtukoon herran tahto.
Tämä on osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jossa kaikella on tarkoitus.
Jumala ei tee virheitä.

Jos oletetaan, että Jumala on olemassa ja pitää reaaliaikaista kirjaa ihmisten teoista, uskon osoituksista, "hyvyydestä ja pahuudesta" sen ratkaisemiseksi, kenen rukouksiin vastataan myönteisesti (tätähän luvataan monissa Raamatunkohdissa) ja ketä puolestaan rangaistaan, on filosofinen ongelma ilmeinen.

Hämmennystä tukee ote Raamatusta. Psalmissa 139:116 sanotaan varsin suoraan:
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.

Eli suuressa suunnitelmassa olisi tämän mukaan sanottu jo ennen syntymääni, että 4.4. 2006 huomaan suihkussa, että soliskuopassa lymyää syöpä. Asia on valmiiksi junailtu, myös se kuolenko siihen vai enkö ja koska. Rukoilusta, syntien anteeksianomisesta ja heittäytymisestä nyt suureksi hyväntekijäksi ei taitaisi juuri hyötyä olla, jos päätös kuolemani ajankohdasta ja tavasta on jo joka tapauksessa valmiina. Eikä tämän mukaan hyötyä olisi myöskään syöpää edeltävästä hyvästä käytöksestä ja uskonnonharjoituksesta, koska asia on joka tapauksessa ratkaistuna jo ennen syntymääni. Tai ainakaan omalla käytökselläni siihen en voisi vaikuttaa, koska minulla ei ole vapaata tahtoa elämäni kulun suhteen.

Samalla logiikalla vaikkapa jokaisen abortoidun sikiön päätymättömyys valmiiksi ihmiseksi olisi Herran käsissä, joten mitä siinä sitten syyttämään aborttiin päätyneitä naisia tai toimenpiteen tehneitä lääkäreitä -niiden sikiöiden loppu on Jumalan tahto ja naiset ja lääkärit vain marionettinukkeja suuren suunnitelman näyttämöllä.
Samalla tavalla, jos Nipa Nuhteeton saa puukosta 20-vuotiaana ja kuolee, kuoleman aika ja tapa ovat ennalta määrättyjä. Eikö sitten asiasta näennäisvastuussa olevan Sepe Surmaajan laittaminen vankilaan ole kohtuutonta? Minkä Sepe sille voi, että tähtiin on kirjoitettu, että hänet on ohjelmoitu puhkaisemaan puukolla Nipan pernan määrätyllä kellonlyömällä? Jos kaikki olisi Jumalan suurta suunnitelmaa, olivatko vaikka Hitler, Stalin olosuhteiden onnettomia uhreja, vaikka tapattivatkin miljoonittain suuremmassa mittakaavassa? Minkä hekään Suunnitelmalle voivat?

Jos taivaassa sen sijaan ei ole ketään asioista päättämässä paradoksi hälvenee ja asia on varsin simppeli, joskaan ei yhtään sen reilumpi. Pahoja asioita tapahtuu sekä hyville, että pahoille ihmisille yhtä lailla. Ja tämmöisille keskivertopulliaisille, kuten minä.
Identtisen riskitekijäprofiilin omaavat sarjamurhaaja ja laupeuden ruumiillistuma saavat syövän yhtä suurella todennäköisyydellä. Ja näinhän se näyttää ympäröivässä todellisuudessa aikuisten oikeesti olevankin.

Jos sellainen Jumala olisi olemassa, joka käsittelee luomakuntaansa ja seuraajiaan näin, ei muuta voi sanoa, kuin että ihme äijä. Sellaiseen en pysty uskomaan. (Varsin mielenkiintoista on, miten omat vastoinkäymiset ja maailman pahuus vahvistavat toisten uskoa ja toisilta taas nitistävät viimeisetkin rippeet...)
Minusta maailma on sattumanvarainen hässäkkä, jossa useinkin hyvä ja armelias, mutta huono-onninen ihminen saa sydäntäsärkevän kohtalon ja tuskallisen kuoleman liian varhain. Moni pahis taas jää terveenä ja vasta 102 vuoden kypsässä iässä vahingossa betonielementin alle, vaikka on kuinka viettänyt rikollista, irstasta, nautinnollista ja jumalatonta elämää. Ja päinvastoin.

Julmaa ja epäoikeudenmukaista sattumaa... MUTTA ON SE SILTI NIIN PIRUN VÄÄRIN! :( NIIN VÄÄRIN! Ei hyviä ihmisiä saisi rääkätä... :,(

p.s. Ja pidetään sitten ne porot pois sieltä nokasta. Tää on mun blogi, joten rähisen täällä, mitä huvittaa. :) Vastuu siirretään lukijalle.