Vikisin tänään alemmuudentuntoisena sähköpostissa eräälle ihmiselle, että voi kun mää olen tämmöinen surkimus, jonka vaivainen ABVD-kuuri tinttaa kanveesiin viikoksi, kun jotkut käyvät samoin lääkkein heti seuraavana päivänä töissä, seinäkiipeilyllä ja kielikurssilla.

Selväjärkisen lakoninen vastaus tuli pian:
älä ajattele mitä muut ovat tehneet, sinä olet sinä
ja sinulla on paha olo.

Mutta näinhän se juuri on! :D (Rupesi oikein naurattamaan, että kylläpä olenkin taas hassu. Ja vielä hassumpi, kun en hassuuttani itse tajua...) Vanhana perfektionistina meikäläisellä on ihan liikaa taipumusta verrata itseäni muihin ja ajatella, että nytkin taas olen jotenkin huonompi ja epätäydellisempi ihminen, jos en siedä sytostaatteja yhtä hyvin kuin joku muu.

Nyt voin valaistuttuani pystypäin taas kaatua sängynpohjalle sietämään lääkkeeni huonosti! Minulla on siihen oikeus! ;)
(Vaikka ei se silti kivaa ole...)