Puolisko on työpaikan pikkujouluissa ja teki mieleni viettää laiskaa perjantaiehtoota itsekseni reippaan ulkoilun päälle. Tein hyvää salaattia ja vuokrasin leffan. Puntaroin komedian ja tragedian välimaastossa, joista jälkimmäiseen päätyen päätin kokeilla mielen tervehtymistestinä joko pää kestäisi Syöpäleffan nimeltä "Elämäni ilman minua". Sitä kun muistelin jossakin kehutunkin ja teemanansa mikäpäs muu, kuin koskettava "nuorella syäpäsellä naisella on pari kuukautta elinaikaa" ja sitä rataa.
Pää kesti hyvinkin (normaalielämä kodin ulkopuolella on mitä erinomaisinta lääkettä). Leffa oli mielestäni lähinnä teennäinen (ja sisälsi lääketieteellisiä erheitäkin). Suremisen sijasta vilkuilinkin kelloa, että joko tämä kohta loppuu.

Kaikenkaikkiaan, tunsin tänään itseni terveeksi, niin ruumiillisesti kuin sielullisestikin. Erinomaista! :)

Kunpa vaan pysyisitkin poissa, senkin paskanakki!