... ja kun ruumis väsyy, rasita mieltä. Ja kun molemmat väsyvät, niin sitten painetaan veren maku suussa! Näin oli kai Wagnerissa.
Mieli on viime aikoina ollut usein väsyneehkö, mutta ruumisraiskaakaan ei jaksa nyt kauheasti rasittaa. Olin kumminkin muutaman päivän käymässä vanhempien luona ja siellä harrastin maalaus-, sirkkelöinti-, ja pappamopoilu/eväsretki -terapioita hyvällä menestyksellä. :-) Kun tekee jotain, on paremmalla tuulella.
Ongelmana nykyisessä olotilassa on kuitenkin uskomaton saamattomuus. On aika vaikea innostua kunnolla mistään ja saada itsestään irti niin paljon energiaa, että todella alkaa tehdä sitä jotakin. Ja toistaalta sitten, kun saa ahterin ylös penkistä, niin pienikin tekeminen väsyttää. Tosin nyt alkaa jo olla aika hyvä olo sitten ekan kemosession. Ja mitä se tietääkään... kohta tulee taas nuijasta päähän. En todellakaan odota innolla perjantaita...

Tänään tuli postissa Syöpä -pipo. Saa nyt nähdä lähteekö vain osa tukasta vai kaikki, mutta jos vallan kekkostun, niin eipä pipon tekstin perusteella pitäisi jäädä epäselväksi, mikä on uuden frisyyrin takana. ;-)