Olen taas useamman päivän potenut epämääräistä painontunnetta rinnalla. Nyt sain kuitenkin hyvän varmistuksen siitä, että olen luulosairas: luin kirjastossa eräästä lehdestä hyvin mielenkiintoista artikkelia ja huomasin, ettei mitään painontunnetta ainakaan siihen syventymisen aikana ollut. Vahvistaa teoriaani luulotautisita kolotuksista. :-)
Tosin tänä aamuna oli myös kohtuullisen todellista ressiä, kun vessanpönttö oli punaisena verestä. Jotkut ihme hämykuukautiset kai alkoivat. Tiedän kyllä, että sytostaatit sekoittavat kuukautiskiertoa, mutta että heti näin alkuvaiheessa...?

Aina lukee jostain "rajuja tilityksiä", että vakavasti sairastuneet ihmiset "valaistuvat" ja tajuavat vihdoin, miten päivänsä viettää joka hetkestä, puhkeavasta kukasta, linnunlaulusta ja kissanviiksestä nauttien.
Pöh. Kertoisipa minullekin joku, miten siihen korkeampaan hengentilaan päästään. En jalostunut edellisestä kokemuksesta, enkä ainakaan tähän mennessä ole jalostunut vieläkään. Tämäkin päivä meni ihan hukkaan. Auto piti viedä huoltoon ja sen valmistumista odotellessa koko päivä meni aikaa tappaessa kaupungilla (Esim. asioimalla Kelassa. Perskeles, mummelit! Joka paikassa lukee kissankokoisin kirjaimin, että täyttäkää lomakkeenne ennakkoon, eikä vasta virkailijan nenän alla! Tässä olisi nuoremmilla kiire elää, eikä kököttää teidän takianne virastoissa!) Unohtivat huollosta soittaa, auto oli ollut valmiina jo 5 tuntia siinä vaiheessa, kun itse soitin ja kyselin perään... Taas meni elämää siinä hukkaan!
Vanhuksista: huomasin, että olen katkera ja kateellinen terveennäköisille vanhuksille, joilla jalka nousee reippaasti! Anteeksi vain, mutta minua jurppii, että te olette eläneet terveenä (?) noin vanhoiksi ja käytte vaikka missä bingoissa ja päivätansseissa...

Peruukkejakin kävin katselemassa. Tsiisus, mitä mummomalleja! Parempi kaljuna, kuin yhdessäkään niistä karvareuhkoista, joita tänään kokeilin. Täytyy kokeilla vielä jotain muuta alan afääriä, josko valikoima olisi yhtään siedettävämpi. Olen nimittäin päättänyt, että jos valtio kerran peruukin piffaa, niin jonkinlainen on otettava. Jos ei muuten, niin ainakin jossain Halloweenjutussa sitä voinee käyttää. ;-) Viime kerralla en ottanut peruukkia ja, ah, kuinka olenkaan sitä katunut nämä vuodet.