Olen
taas useamman päivän potenut epämääräistä painontunnetta rinnalla. Nyt
sain kuitenkin hyvän varmistuksen siitä, että olen luulosairas: luin
kirjastossa eräästä lehdestä hyvin mielenkiintoista artikkelia ja
huomasin, ettei mitään painontunnetta ainakaan siihen syventymisen
aikana ollut. Vahvistaa teoriaani luulotautisita kolotuksista. :-)
Tosin tänä aamuna oli myös kohtuullisen todellista ressiä, kun
vessanpönttö oli punaisena verestä. Jotkut ihme hämykuukautiset kai
alkoivat. Tiedän kyllä, että sytostaatit sekoittavat kuukautiskiertoa,
mutta että heti näin alkuvaiheessa...?
Aina lukee jostain
"rajuja tilityksiä", että vakavasti sairastuneet ihmiset "valaistuvat"
ja tajuavat vihdoin, miten päivänsä viettää joka hetkestä, puhkeavasta
kukasta, linnunlaulusta ja kissanviiksestä nauttien.
Pöh.
Kertoisipa minullekin joku, miten siihen korkeampaan hengentilaan
päästään. En jalostunut edellisestä kokemuksesta, enkä ainakaan tähän
mennessä ole jalostunut vieläkään. Tämäkin päivä meni ihan hukkaan.
Auto piti viedä huoltoon ja sen valmistumista odotellessa koko päivä
meni aikaa tappaessa kaupungilla (Esim. asioimalla Kelassa. Perskeles,
mummelit! Joka paikassa lukee kissankokoisin kirjaimin, että täyttäkää
lomakkeenne ennakkoon, eikä vasta virkailijan nenän alla! Tässä olisi
nuoremmilla kiire elää, eikä kököttää teidän takianne virastoissa!)
Unohtivat huollosta soittaa, auto oli ollut valmiina jo 5 tuntia siinä
vaiheessa, kun itse soitin ja kyselin perään... Taas meni elämää siinä
hukkaan!
Vanhuksista: huomasin, että olen katkera ja kateellinen
terveennäköisille vanhuksille, joilla jalka nousee reippaasti! Anteeksi
vain, mutta minua jurppii, että te olette eläneet terveenä (?) noin
vanhoiksi ja käytte vaikka missä bingoissa ja päivätansseissa...
Peruukkejakin kävin katselemassa. Tsiisus, mitä mummomalleja! Parempi
kaljuna, kuin yhdessäkään niistä karvareuhkoista, joita tänään
kokeilin. Täytyy kokeilla vielä jotain muuta alan afääriä, josko
valikoima olisi yhtään siedettävämpi. Olen nimittäin päättänyt, että
jos valtio kerran peruukin piffaa, niin jonkinlainen on otettava. Jos
ei muuten, niin ainakin jossain Halloweenjutussa sitä voinee käyttää.
;-) Viime kerralla en ottanut peruukkia ja, ah, kuinka olenkaan sitä
katunut nämä vuodet.
torstai, 18. toukokuu 2006
Kommentit