Syöpäisillä on taipumusta ajoittain pohdiskella hautajaisjärjestelyjä ja hautausmuotoja, enkä ole poikkeus minäkään. Onneksi ennusteen perusteella pohdinnoillani ei todennäköisimmin aivan vielä käyttöä ole. :) Jotenkin se vain on monille meistä sairastuneista tärkeää, joten omaistenkaan ei kannata turhan innokkaasti kammeta keskustelua pois raiteiltaan ja hokea, että varmasti paranet. Kuunnelkaa mitä sillä syöpäläisellänne on sydämellään

Jos syöpäänsä aikoo kuolla, niin silloin usein kuoleman ajankohta on suurinpiirtein tiedossa. Mikseipä siis järjestäisi peijaisia siinä vähän ennen saattohoitokodin morkkupumppuun kytkemistä, että itsekin pääsisi voileipäkakulle!

Olen aina pitänyt Halloweenista, vaikka toiset tyrmäävätkin sen röyhkeänä kulttuuri-imperialismina. (Höh... tuontitavaraa on Joulukin!) Halloween -henkiset hautajaiset voisivatkin sopia teemaan kuin nakutettu, jos itse vielä keikkuisin juhlakaluna. Tarjolla olisi tietysti mozzarellapalloista väkerrettyjä silmämunia ja marsipaanista tehtyjä irtosormia mansikkaverellä ja palanpainikkeeksi myrkynvihreää boolia!
Noidiksi ja piruiksi pukeutuneet vieraat saisivat sitten kurpitsalyhtyjen valossa imarrella minua muisteloilla siitä, kuinka hieno ihminen olenkaan ollut ja miten minua pian kaivataankaan. ;) Millähän säidenhaltijat saisi järjestämään vielä oikein kunnon B-luokan kauhuleffailman salamineen ja repalepilvineen makaaberia urkumusiikkia ryydittämään?

Joku sanoi, ettei tämmöinen muka käy, koska hautajaiset ovat jäljelle jääviä, eivätkä enää sitä kuollutta varten. No, koska kuolinkandidaattien toiveita kuitenkin usein kysellään ihan "oikeidenkin" hautajaisten suhteen, niin täytyypä pohtia muutamaa varasuunnitelmaa.

Jos perikunta olisi oikein rikas, voisi vuokrata lentokoneen muistotilaisuuspaikaksi. Tuhkat voisi samalla hulauttaa lakikorkeudessa taivaan sineen. :) (Vainajaa muisteltaisiin tilaisuudessa varmastikin erityisellä lämmöllä, jos kone olisi vielä matkalla vaikka Mauritiukselle.)
Vähän vähemmänkin rikas perikunta kai selviäisi höyrylaivan vuokrasta lähivesillä. Sitten kun kaikki olisivat saaneet seisovasta pöydästä kylläksensä, siirryttäisiin laivan kannelle ja ripsautettaisiin tuhkat aalloille. Hempeämielisimmät voisivat puhallella perään saippuakuplia. Se olisi minusta jotenkin nättiä. Jotain siihen tyyliin, että sielu vapautuu iloisina kuplina...

Hautausmuodoissakin on runsaasti valinnanvaraa.
Joissakin työväenopistoissa järjestetään kuulemma ruumisarkkutyöpajoja. Niin pitkälle en kuitenkaan mene, vaikka puutöitä harrastankin, että nikkaroisin itselleni kirstun. Kyllä sitä hauskempaakin askaretta riittää. Jonkun lähimmäisen tekemässä uurnassa kyllä mielelläni tuhkana loikoisin, jos sellaista tarvittaisiin.

Taidan muutenkin valita polttohautauksen arkkuhautauksen sijaan. Hyvin kelpaisi Gangesin rannoilla tavallinen rovio, kuin juhannuskokko ikään, mutta sepä ei taida lainsäädäntömme puitteissa olla sallittua. Arkku siis tarvittaneen. Ekologinen ja taloudellinen pahvilaatikko kelpaisi minulle varsin mainiosti. Ihan turha pistää kallista tammilootaa liekkien nuoltavaksi. Pahvilaatikkoon voisivat jälkeenjääneet kuitenkin maalailla vaikka jotain kivoja kuvia. Ja arkkuun otan sitten mielelläni villasukat, koska jalkoja aina herkästi palelee.

Arkkuhautauksessa olisi kyllä puolensa sikäli, että voisi aiheuttaa päänvaivaa tulevaisuuden arkeologeille pyytämällä arkkuun mukaan villasukkien lisäksi kaikenlaista muutakin sälää. Saisivat sitten hämmästellä, että onko munanleikkuri perinnesoitin vai mikä. Päälle vielä farkut ja t-paita, niin ehkä nekin päätyisivät sitten parin tuhannen vuoden päästä Itsenäisyyspäivänä pressan päälle rekonstruoituna muinaispukuna! :)
Arkusta olisi myös iloa muistelotilaisuudessa, jos tunnelma muuten meinaisi synkistyä. Paikalle voisi tilata taikurin, joka hämmästyttäisi saattoväkeä klassisella nainen-sahataan-kahtia-laatikossa -tempulla (aloittelevatkin taikurit kelpaavat, nyt ei niin haittaisi, vaikka naisen kasaaminen ei enää onnistuisi). Joku kunnon Kopperfiildi taas voisi taikoa huipennuksena koko arkun kadoksiin!

Gene Roddenberryn, Strar Trekin luojan, tuhkat lennätettiin elämänuralle soveliaasti avaruuteen. Mikäpä siinä. Itselleni kelpaisivat matalammatkin sfäärit. Tuhkan voisi sisällyttää ilotulitusraketteihin ja järjestää sitten oikein kunnon ilotulituksen! :) Tietysti tuhkan voisi myös vain sievästi laittaa johonkin lempipaikkaan. Itselleni sellainen olisi pieni rasia kummelin sisällä kallioisessa saaressa. Siinä voisi sitten kuvitella ikuisesti kuuntelevansa aaltoja ja lokkien kirkunaa.
Tai jos ei ehtisi koskaan eläissään käydä, sanotaan vaikka, New Yorkissa, voisi järjestää edes postuumisti tuhkansa lentelemään Brooklyn Bridgeltä. Geokätköilyn harrastajalle ei ole myöskään ongelma laittaa tuhkaansa liikkeelle pitkin maailmaa. Tuhkaa vaan tiiviiseen purkkiin, siihen kiinni Travel Bug lätkä ja johan kuljettavat alan miehet ja naiset jäännöksiä pitkin maita ja mantuja ja lähettävät vielä kuviakin omaisille siitä, missä vainas matkailee! :)

Jos olisin fundamentalistieläinaktivisti en ottaisi sen kummemmin polttoa kuin arkkuakaan, vaan pyytäisin ehdottomasti tomumajani jätettäväksi metsien mahtavien suurpetojen jäystettäväksi! Siinä olisi asennetta: Oi, ylväät eläimet! Ottakaa ruumiini ravinnoksenne, uhrina kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka ovat teitä vastaan rikkoneet! ;)  

Maallisista jäännöksistä voisi myös kätevästi tehdä kaikenlaisia muistoesineitä. Siippakin pohdiskeli, että josko teettäisi meikäläisestä timangin. Sädehtisin sitten iloksensa vaikka sormuksessa. Kaunis ajatus, mutta koska en ole tyttö, jonka parhaita ystäviä timantit ovat, tuntuu moinen lysti hiukan luontoni vastaiselta. Enkä oikein osaa puoliskoaakaan kuvitella timanttisormus sormessa, kuin lipevällä autokauppialla. Sitäpaitsi, jos nuorena kuukahtaisin, toivoisin, että avokki pariutuisi soveliaan suruajan jälkeen uudestaan, enkä todellakaan usko, että uusi vaimoke pitkään sietäisi exää sormessa muistuttelemassa. Joutuisin vain kuitenkin jonnekin korurasian pohjalle unohduksiin...
 
Teettäisi mieluummin vaikka nahastani käytännöllisen lampunvarjostimen tai lompakon ja humputtelisi loput rahat taivaan tuuliin. Voisi sitten viuluja maksaessaan kirjaimellisesti kaivaa kuvettani! ;)

Mutta samapa se lopulta on, mitä minulle teette. Kunhan vain ette laita tylsälle, golfkentän näköiselle hautausmaalle tulitikkulaatikon mallisen kiven alle!