Oli kiva olla töissä ja ressasin kyllä liikaa etukäteen asioiden katoamista mielestä. Parin ekan potilaan jälkeen ei enää tuntunut siltä, että olisin puoli vuotta ollut poissa -muutaman viikon korkeintaan.
Pari haasteellista potilasta oli, mutta yhtä haasteellisia tapauksia ne olisivat olleet viime keväänäkin. Ja näitä tapauksia sitten pitää märehtiä jälkeenpäin -aivan kuten olisin tehnyt ennenkin. Ei mitään uutta auringon alla. :) Työtahti tosin oli näin alkuun vähän hidas, mutta se kai sallittaneen...

Uusi aloitusressi koskee kuitenkin taas ensi viikkoa (nyt keikkailen tutussa paikassa, jossa olin puoli vuotta) ja ensi viikolla palaan sairaalapaikkaan, jossa ehdin olla ennen diagnoosia vain muutaman hassun viikon ja pihalla kuin lumiukko kaikesta uudesta. Palaaminen on siis taas pakkasukoksi...